Laura Konttinen / 2014, fotosec dibondille, 70 x 86 cm, editio: 5
hinta 1700 eur
The Island of No Memory

Saari ilman muistia on syntynyt menneisyyksistä, joita ei koskaan ollutkaan.
 
Saari sijaitsee jossain muistin uloimmilla vyöhykkeillä, yön ja päivän välissä, tyynellä lahdella, jonne haluaa aina palata. Saari ulottuu syvälle muinaiseen mereen, ja sitä ympäröivät ikuiset etelänpuut, jotka eivät kanna koskaan hedelmää. Saari on kotoisa. Sen olemassaolon voi tuntea kaukanakin, eikä se tunnu koskaan katoavan välimatkasta huolimatta. Saaren magneettikenttä tekee sen vaarallisiksi muuttolinnuille. Silloin tällöin pohjoiseen pyrkivät linnut jäävät jumiin saaren hieman myrkyllisen ilmakehän reunaan.
 
Saari vaikuttaa helpolta ja harmittomalta retkikohteelta, ja sen ympärillä on rauhallista purjehtia. Mutta kun sitä lähestyy, huomaa, että ajatus rantautumisesta alkaa tuntua epämääräisellä tavalla inhottavalta. Pikku hiljaa tulee vakuuttuneeksi, että lohkareikon takana kaikki polut johtavat harhaan, ja koko saari on pelkkää petollista suota.
 
 
The Island of No Memory was born from pasts that never were.
 
The island is located somewhere on the outer bounds of memory, between night and day, in a calm bay, where one always wishers to return to. The island reaches deep into an ancient ocean, and is surrounded by eternal southern trees that never bear fruit. The island is like home. You can feel its presence even from afar, and it never seems to disappear despite the distance. The island's magnetic field makes it dangerous for migrating birds. Every once in a while, the northbound birds get stuck in the poisonous atmosphere.
 
The island seems like an easy and harmless destination, and the surrounding waters are effortless to sail. But during the approach, the idea of visiting the island becomes uncomfortable. Little by little, one becomes convinced that behind the boulders all paths will lead astray and the terrain is just treacherous swampland.